Saada sut roihuamaan, näyttään ne piilotetut tunteet.
Nähdä kun sun hiki virtaa noroina sun otsaa pitkin, käsivarren lihakset jännittyneinä odottaisit mun reaktiota.
Lyöt, karjut, huudat Luojaa, taot sun vihan pois, kaiken sen mikä saa sut tuohon tilaan.
Niskavillat pystyssä mä odottaisin sua mun luo, sätkä huulilla, kauhusta vähän kankeana.
Kuinka sä odotatkaan mua sun luo, sä odotat mun näkevän, tuntevan sen, toivot niin paljon.
Minä vain odotan, katson kun sä laannut, rauhoitut ja tuut mun luo.
Halaat mua tiukasti ja toivot mun nuolevan sun haavat, arvet umpeen ja saada sut unohtaan.
Mut jos mä oisinkin se joka saa sen myrskyn laantumaan, se joka saa susta sen mun naisen ulos.
Mun nainen, sä olet se kaikki, ja minä olen vain minä, pahaisella persoonallani mä hurmaan sut aina uudelleen.
Tai niin mä ainakin toivon.
Mutta ei mikään mee niinku pitäis, tääkin on vaan osa mun ajatuksenvirtaa.
Mutta ei mikään mee niinku pitäis, tääkin on vaan osa mun ajatuksenvirtaa.
amazing. <3
VastaaPoistaHmm, voisin haluta kuulla lisää sun tänhetkisestä sielunelämästä?
VastaaPoistaIida muru, eihän siinä muuta ku nähdään niin kuulet kaiken mitä uskallat kysyä :) Anonyymi: thanks ♥
VastaaPoista