Blogini on rapistunut tässä vuosien varrella, ajattelin yrittää herätellä tätä pikku hiljaa henkiin, ja tässä olisi vanhaa tekstiä, mutta erittäin vahvaa improvisaatiota niiltä ajoilta.
Tämä on itseasiassa äidinkielen tehtävä, jossa käskettiin kirjoittaa; Jos kirjoittaisit kirjan, millainen se olisi ateriana? Entä millainen se olisi lääkkeenä? Entä matkakohteena?
Tässä minun versioni.
Jos kirjani olisi ruokapöytä se olisi vahva rakenteinen, ronski ja
konstailematon. Siinä ei olisi mitään erikoisia hepeneitä, paljasta
tammea tai vaahteraa, ehkä peräti vahvasti suomalaista koivua. Se olisi
tehty raa'alla voimalla ja sen eteen uhrautuminen näkyisi pöydän
pinnasta. Tuolina toimisi halkaistu koivupölkky vaakatasossa, poron
talja asetettuna sen päälle. Pöydällä olisi mustia ruusuja kuvaamaan
kirjan synkkyyttä ja mahdollisuutta kaikkeen. Samassa kolpakossa olisi
myös keltaisia liljoja ja punaisia kissankelloja, koska rakastamme
huumoria, ja koska kaikki on mahdollista.
Alkupaloiksi olisi emäntien vaivalla ja ilon kyynelillä valmistamia ruisleipiä ja sen seuraksi miesten metsästämä jänispaisti. Aterimet olisi puusta ja peritty isoisältä. Pääruokana olisi hirvenlihakeittoa ja sen mukana hienosta ja koristeellisesta kolpakosta juotaisiin täysmaitoa. Puolessa välissä ateriaa joku muistaisi lausua ruokarukouksen ja hetken oltaisiin isänmaallisia. Aterian lopuksi pöytään tuotaisiin avaamaton konjakkipullo, josta kaikki saisivat snapsilasillisen. Sen jälkeen uhottaisiin etteikö isäntäperheellä olisi enempää ja pöytään tuodaan lisää viinaa, kunnes alkaisi kädenvääntö ja katselijat haihtuisivat kauemmas ja kauemmas.
Lääkkeenä kirjani olisi mahdollinen. Se olisi tarkoitettu ihmisille, jotka ovat kadottaneet elämänhalunsa. Se olisi pieni, suussasulava, sinertävän vaaleanpunainen, nautittava kerran päivässä. Nesteenä se olisi virtsanväristä, mutta mansikoiden tuoksuista, nautittava kahdesti päivässä.
Matkakohteena kirjani olisi matka Lappiin ja tuntureiden ohi syvemmälle lumikinoksien keskelle. Porovaljakon reessä vilttien ja vällyjen alla käsikädessä sen rakkaimman ihmisen kanssa. Revontulia katsoessa ja kuumaa kaakaota nauttiessa vaihtuisi ensimmäinen suudelma, täydellistä.
5.10.2009
