Ikuisuusprojekti osa 11

day 11| jokin kirja jonka aiot lukea seuraavassa kuussa

Kai se on tämäkin kirjoitettava, vaikka haluaisin niin hypätä tämän, en vain yksinkertaisesti keksi yhtään mitään luettavaa! :----|  Joten olen yltiötörkeä ja en vain kirjoita tuosta. Vaihdan aihetta, Mikä on paras kirja minkä olet lukenut? Ja nyt voin vastata ja jatkaa tätä ikuisuusprojektia. :--D Tosiaan, yksi kysymys, haluatteko, että jatkan tätä ikuisuusprojektia, vai en? Koska en kuitenkaan tahtoisi kirjoittaa siitä mitä teidän ei kiinnosta lukea! Ja "ikuisuusprojekti"han on liuta (30) kysymyksiä, joista kirjoitan jotain ja laittelen kuvia mikäli mahdollista. :---)
+ Olen hirmu pahoillani pitkästä tauosta, yksinkertaisesti loin itselleni hurjat paineet viime kirjoituksesta, sain siitä ihan mukavasti kehuja ja se nousi ihan vähän päähän, sitten olikin vuorossa pitää tasoa yllä / ylittää se. Ihan liian vaikeaa, joten pyydän jo etukäteen anteeksi tämän kirjoituksen johdosta tapahtuvia pettymysiä tms. :----D Kirjoitin kyllä useitakin alotuksia ja tekstejäkin, jotka sitten pyyhin, jotkut tallensin ja jotkut ideat pidän vielä päässäni... :--) Mutta tosiaan, aiheeseen --->

Paras kirja minkä olet lukenut? 

Nimi: Polkupyörällä ajamisen taito Kirjoittaja: Ron McLarty
 
Takakansi teksti: "Sinä olet juoksija, Smithy. Älä ikinä lakkaa juoksemasta, muuten sinusta tulee lihava paskiainen, isosisko oli vannottanut veljeään. Mutta juuri niin Smithylle on käynyt. Elämä on jäänyt polkemaan paikalleen, mutta paino karannut hallinnasta: 43-vuotiaana 127-kiloa. Ei tyttöystäviä, eikä oikein muitakaan ystäviä. Elämä muuttuu siitä päivästä, kun Smithy löytää isäukolleen osoitetun kirjeen ja vanhan kolmivaihteisen Raleighinswa. Hän nousee fillarinsa selkään ja lähtee etsintämatkalle - tietämättä tarkoin itsekkään, mitä on etsimässä. Tavisten ja luusereiden sankaritarina, sydämeenkäypä on the road - romaani!"

Tosiaan, kirja kertoo Smithy - nimisestä miehestä, aika pitkälti hänen elämänsä tarina. Kappaleet vuorottelevat lapsuudentarinoiden ja nykyajan välillä, se tuo yllättävän paljon jännitystä koko kirjaan ja varsinkin joskus teki mieli hypätä kappale ja jatkaa siitä mihin jäi edellisessä kappaleessa. Tämä kirja nauratti, järkytti, itketti, säälitti, kiinnosti ja herätti kaikkia mahdollisia tunteita. Ja itseasiassa, nyt tajuankin, tämähän on tosiaan pokkari, mutta ei välitetä siitä.. Matkalla Amerikan halki pyörän selässä Smithy käsittelee muistojaan siskostaan ja muista traumoistaan. Hän myöskin pääsee eroon alkoholismistaan ja ylipainostaan, kamppailee ihmissuhteiden kanssa ja kokee kovia myös matkallaan. Hänhän lähti matkaan vain pyöränsä kanssa, ilman tavaroita ja sen suurempaa omaisuutta, jättäen työnsä, kotinsa, koko "elämänsä".

Tämän pokkarin löysin sattumalta Lidlistä, (oh voi kyllä..) mietin vain, että haluaisin jotain luettavaa pitkästä aikaa, ja sieltä sattumalta löytyi muiden pokkareiden alta tämä. Tavallaan se oli riskiostos, en ollut aiemmin kuullut tästä, etukansi nauratti lehmineen ja otsikkoineen, ja takakansi mietitytti, että mikä ihmeen laihdutustarina tämä on, no hohhoh, haluan tietää miten se sen tekee! Myönnän kyllä, että erehdyin aika pahasti, ja olen onnellinen tästä löydöstä. :----D Pokkarissa on sivuja 381, joten ei ole kova urakka, suosittelen suuresti tarttumaan tähän pokkariin, ja jos olet tuttu ja asut kohtuu lähellä, niin voin kyllä lainata! Mutta jos tämä ei kiinnosta tai voit muutenkin kertoa, mikä on sun lempikirja, tai mikä on vain iskenyt suhun ihan älyttömästi? :---)

Pari katkelmaa kirjoitan tähän vielä parista kappaleesta, niin saatte vähän käsitystä:
(Selvennyksiä, eli Bethany on Smithyn sisko ja Norma on lapsuuden kaveri, jota kohtaan Smithyn tunteet "roihuaa" :---D)

s.164. "Hän oli jäykistynyt poseeraukseen eikä kuullut vanhempiani. Aurinko oli kovettanut ja arpeuttanut hänen haavansa. Hänen äänettömyytensä täytti koko kammottavan pellon kuin sinnikkään hiljainen tahto. Katselin häntä isäukon takaa. Tutkin häntä ja tutkiminen muutti hänet kohteeksi. Se on oikeastaan ainoa tapa työntää rakkaan ihmisen maailma pois mielestä ja säilyä itse turvassa. Bethany pysyi jäykkänä ja paloi."

s.175. "Hidastin vauhtia ja pysähdyin kokonaan jossain Hartfordin ja Dillsboron välillä. Olin Indianan osavaltiossa. Ilta alkoi pimetä enkä ollut edes huomannut sitä. Paras fillarointipäivä siihen mennessä. Ajattelin Normaa ja kaduin, etten ollut soittanut hänelle, sillä täällä ei ollut puhelimia, ei muuta kuin loputtomia auringonkukkapeltoja. Kaikki kukat olivat kääntäneet päänsä kohti laskevaa aurinkoa. Kaikki kukkarivistöt huojuivat  lämpimässä tuulessa. En ollut nukkunut kertaakaan aiemmin kukkakedolla ja sanoin ääneen: 'Mikä onnenpoika Koukku onkaan.' Samassa Carl Greenleafin avopaku törmäsi minuun takaapäin."

s.217. "Meille ei koskaan selvinnyt, missä Bethany vietti paluutani edeltäneet kuukaudet. Saattaa olla, että hän ei olisi osannut sanoa itsekään. Minä kuitenkin tiesin, ettei paikka voinut olla kovin lempeä, sillä hänen suustaan oli lyöty muutamia hampaita, ja Bradleyn sairaala totesi hänessä hulluuden lisäksi reisiluun murtuman ja yhden kylkiluun murtuman."

PS. Aaaaa kiitos vierailuista ja kommenteista! Olen otettu, olkaa ihania ja muistakaa mua tästäkin eteenpäin, mikään ei ole kivempaa kuin lukea pari kommenttia postauksessa johon on oikeasti nähnyt vaivaa,, nytkin uhrasin mun yöunet, heyy. :---DD <'3 Pps. Kuvan otti Hanna, kiittis! Ja minä käsittelin :3

With tired voice and love and snoring: Janika <'3