There's a thing I gotta tell and it's some serious deep shit.

Jos totta puhutaan, en osaa olla hyvä bloggaaja, en osaa ehkä kirjoittaa selvästi, enkä useasti. En ole mitenkään suosittu ja juttuni ovat epämääräisiä. Hmm, mutta kerron kaiken mitä tiedän.

Kerron tämän ensimmäisenä, koska koen sen jokseenkin tärkeäksi, tuo boksi tuolla vasemmalla, juuri se, on kymysysloota! Siihen voit kirjoittaa mieltäsi askarruttavat kysymykset, vastailen sinne kaikkiin kysymyksiin rehellisesti ja mahdollisimman nopeasti. Tässä vielä linkki itse profiiliin jossa on kymysyksiä ja sinne voi niitä myös kirjoitella! :--)

Mm, yllätys yllätys, seurustelen. Olen ihan helvetin onnellinen, ikävä kyllä lukijoihini lukeutuu sellaisia ihmisiä, jotka tahtovat mässäillä sillä tiedolla, joten en sitä voi täällä hirveänä kuuluttaa. Sanon kuitenkin, että huu, ehkei minusta tulekaan seinäruusua, omg :--D Mutta tärkeintä on, että olen onnellinen, seurustelimpa kenen kanssa tahansa, eikö? Joten tässä tosiasia, jatketaan elämäämme. :--)

Tuntuu melkeinpä haikealta selailla vuoden takaisia merkintöjä puhelimen kalenterista, viikot täynnä tapaamisia ystävien kanssa, menoja sinne tänne. Melkein itkettää, että tavallaan se kaikki on jäänyt taakse. Mutta olen tullut siihen päätökseen, että ajat muuttuvat, niistä asioista tulee muistoja, ja elämä jatkuu, muuttuu, ystävät menevät kauemmaksi ja jotkut ihmiset tulevat lähemmäksi. Niin kuin minäkin muutun, ajatusmaailmani muuttuu, mielipiteeni tulevat vahvemmaksi. Minä muutun fyysisesti, ihme kyllä ilmeisesti kasvan vieläkin minimaalisesti pituutta, laihdun ja lihon, siitä en jaksa enää edes välittää. Hiukseni kasvavat ja ne leikataan, onneksi, ne kurittomat kapinalliset. Mutta vaikka tiedostan tämän kaiken, silti jollain oudolla tavalla se sattuu myöntää, että kaikki muuttuu. Tuntuu kipeältä muistella, kuinka ystävän kanssa vannottiin, ettei me koskaan muututa, että me ollaan aina toistemme tukena ja kaikki päätyy hyvin. Nyt kun ajattelee, ne ajatukset tuntuu hirveän naiiveilta, melkeinpä lapsellisilta. Tavallaan olen vihainen kaikesta siitä paskasta mitä me koettiin yhdessä, ja kuinka me sen takia mentiin toisistamme kauemmaksi. Minun pitäisi vaan tarttua tilanteeseen ja korjata se mitä korjattavissa on, mutta olen haluton siihen ja tahdon vain unohtaa sen ja koko tämän tilanteen. 

Te voitte vain kuvitella, kuinka paljon olen kuullut kommenttia siitä, että pitää suojella itteensä maailmalta, pitää pitää tiedot ominaan, ettei muut saisi aihetta puhua pahaa, ettei kukaan voisi käyttää mun sanomaa mua vastaan. Enkä voi sanoa muuta kuin voi hurja. "Lisää tämä statukseesi, jos aiot pitää kaupunkisi juoruakat liekeissä myös vuonna 2011. ;--)" Tuntuu jotenkin tyhmältä, että eikö ihmiset oikeasti tajua, että ne typerätkin sanat satuttaa? Vai saako ne siitä jotain mielihyvää, onko ne sadisteja kaikki tyyni? Sitten se, kun ne jotka sitten saavat tietää siitä, aloittavat sen: "ei se satuta, haha, olen parempi kuin te kaikki yhteensä." Tiedän liiankin hyvin, että sillä pidetään ego ehjänä ja niin edelleen. Mutta mikä ihmeen masokistien ja sadistien täyttämä tämä maapallo on? En ymmärrä mitä hauskaa on puhua toisista paskaa selän takana, vaikka se olisikin totta, se on täyttä paskaa, jos sitä ei sanota päin naamaa. Tiedän myös, etten itsekkään ole täydellinen, ja olen siitä helvetin pahoillani. Myönnän, että olen yhtä nössö kuin muutkin, enkä tohdi pyytää anteeksi kasvotusten, joten tässä on kaikille julkinen anteeksipyyntö, jos olen ikinä puhunut sinusta pahaa, olen pahoillani kaikesta aiheuttamastani mielipahasta ja yritä antaa minulle anteeksi. Fuu,, sehän meni syvälliseksi..

Tuntuu ihan hirveältä ajatella, kuinka ilkeä olen ollut nuorempana.! Olen kirjoitellut kaikkea tyhmää ties mihin kirjelappusiin, olen jättänyt ihmisiä ulkopuolelle asioista, olen puhunut pahaa, olen pilkannut selän takana, nauranut ja kuiskinut, kohdellut kurjasti, kun en ole tiennyt, enkä tuntenut. Hävettää niin ankarasti. Enkä sano tätä puolustukseni teoilleni, mutta olempa itsekin kokenut saman kohtelun toisilta. Olen siis oppinut kantapään kautta kaiken, se nimittäin sattuu. Voin kuvitella, kuinka jotkut teistä ajattelevat, että olen saanut ansioni mukaan. Niin, ehkä olenkin, enkä ole enää katkera, koska ne on tehneet minusta tämän ihmisen mikä nyt olen. Ja kaikki jotka minua tuntevat paremmin, tietävät etten ole järin täysijärkinen. ;---D huumorilla♥ Onneksi kaikki tämä on jo taakse jäänyttä minun elämässäni, olen oppinut virheistäni ja sillehän en voi yhtään mitään. jos minusta jotain puhutaan, harmillista on vain, että asiat voi olla täysin toisin kun minuun tutustuu. :--) Vai voisiko minun ystäväni kutsua minua "vittumaiseksi huoraksi", että näytän "vitun rumalta ja feministi lesbo lestaadiolaiselle" ,, sitä paitsi tuo on huonoin loukkaus ikinä,, hmm no, ei se tutustuminen kyllä estä sitä, että mua pidetään rumana mutta niin, sopii miettiä? :--D

Onnittelut, jos olet selvinnyt lukemisessasi tänne asti, aika hurja saavutus, en ole varmaan ikinä kirjoittanut näin paljon tekstiä? Ja olen periaatteessa siivuttanut tuota viimeisintä aihetta aiemminkin, toivottavasti en tylsistyttänyt teitä. :--) Kiitos kaikille mussuille, kun ootte jaksanut vierailla täällä ja ootetaan yhdessä milloin mun inspiraatio syttyy jälleen kirjoittamaan, toiveita saa heittää ja palautetta saa antaa, kiitos hei terve ja seuraavaa jännäämään! 8]

hihi, uudet hiusset♥ so really dude's, sometimes we gotta change :--)

♥:lla Rawwr♥