Joskus mä lennän kauemmaksi, lähemmäs aurinkoo!

Mikä painaa, mikä piiskaa hartioita?

Mikä ahdistaa, kieltää hengityksen?
Lyön nyrkillä seinään ja karjun sisäänpäin.
Itken syviä haavoja, livon rohjenneita huulia.
Kapinoiva katse siirtyy maanteille, tuntemattomille poluille.
Pakoon, tahdon vapauteen. Kyyhkysen lailla kaipaan tuulta alleni.
Kätkemään syvimmät syntini itseltäni,
mutta näyttämään muille mistä minut on veistetty.
Ei omena kauas puusta putoa, mutta miten banaani pääsee eroon tertustaan?
Revin kahleet, ja askel kerrallaan lastini kevenee, pian, olo on kevyt. 
Tämäkin on täyttä schaissea, täyttä liberaalipaskaa vastatuulessa.

Minä huudan kohti aurinkoa, itken sateenkaaria ja istahdan asfaltille.

Eikä yksikään sielu ymmärrä virtauksiani, minun pieniä ilonpilkahduksiani.

Siinä teille, spontaani sävelmä korvasta korvaan.

ja tästähän sais ihan helvetin hyvän räpin. ;) pankaa paremmaksi! kiitos ja kuittaus ♥:lla Rawwr!

mraurh!