Spongebob tasted my rasberrycake...is that bad?

Kaiken järjenvastaisesti olen yhä ylhäällä, ei ehkä kovin fiksu veto. Mietin vain, miltähän se tuntuu, kun antaa unelmien vain oikeasti lipua ohitse..? Elämä on niin perseen hektistä, että tuntuu, että pakahtuu jos ei justihin tee sitä mitä haluaa! Mutta mitä jos vain yksinkertaisesti pelottaa..? Enkä ole täysin varma mitä edes pelkään, mutta tiedän että pelkään.

Jännitän jopa autokoulua niin paljon, että näen unia minusta kaahailemassa autolla ja muunmuassa kolaroin sen tai jotain muuta yhtä lahjakasta. Esim. viimeisimmässä unessa kaahaan 280km/h, punaisella urheiluautolla♥, ajan keskellä tietä ja autot vain lentelee mun ympärillä, en tajua vaihteita kun niitä on _kahdeksan_ ja ne on päin honkia, ajelen liian isoilla vaihteilla ja risteyksissä on sellaiset ruuhkat, että meinaan jäädä rekan alle nätin autoni kanssa..!? Muutenkin siinä unessa pelastan jonkun kakaran jostain unesta mielipuolelta tappaja-äidiltä, seikkailen junan päällä, ensin karattuani minimaalisesta ikkunasta, samalla kun koko muu vaunu on tulessa,, ja löydän _täältä_korvesta sen punaisen urheiluauton, jossa on avaimet paikallaan! Niin ja mielenkiintoisinta vissiin, _mulla on urheiluauto, prömmm ajelen satasta_, silti se ämmä saavuttaa juoksemalla ja sen mukana juoksee hulluja kyläläisiä..! Että tervetuloa uniini ;)


Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä kirjoittaa.. Täytyy muuten mainita, että eräs ihminen laittoi mut kirjoittamaan tarinan kivestä. Ensinnäkin mun piti valita se kivi, jonka koin omakseni, ihan vain kivien joukosta jotka levitettiin pöydälle. Se tyyppi kyseli kysymyksiä, ja mun piti kirjoittaa "Minun Kivestäni" tarina. Minähän kirjoitin. Ja pakko myöntää, se oli loistava, ottaen huomioon, että se tarina on kivestä, johon kerkesin sitoa tunnesiteen siinä alle minuutissa, kun piti tunnustaa se omakseni ja keksiä sille tausta, tunteet ja kaikki. Minähän sidoin, rakastuin suorastaan, siitä kivestä tuli mun oma, jolla on hieno elämänkerran tapainen. Mietin, että kunhan saan siitä kivestä kuvan, lisään sen tarinan tänne.. :) Niin ja se tyyppi kehui mua loistavaksi keksimään tuollaisia tarinoita tyhjästä, mutta äshh, päätelkää te sitten itse siitä.. :)


Jollain tavalla mä oon tällä hetkellä onnellinen, odotan huomista innolla. Huomenna alkaa autokoulu jota olen jännännyt pienen ikäni.! (tai no tänään..) Katsellaan saanko kahviseuraa, mutta odotan huomista ennemmän kuin innolla. Hassua olla näin iloinen pitkästä aikaa.. Mutta erittäin hyvää alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti mustakin kuuluis nyttemmin enemmän! :)♥


Rakkaudella 
   -J 

ps. näytän ihan pikachulta.. mistä mun sisko repii noita pipoja? :D ihania!♥

Miksi pitäisi kirjoittaa iloisista asioista?

Pää hajoo, räjähtää, palaa päreiksi ja hajoaa säpäleiksi.
Jälleen täytyy oppia kietoutumaan mustaan, valheiden verkkoon.
En kiertele, enkä kaartele, sanon päin naamaa, kun kysytään.
Mitä ne kyyneleet auttaa, en mä tahdo sinne, mutta on pakko.
Vihaan tätä kaikkea taas niin kuin ennenkin, but hell no i won't quit.
Sisuunnun kahta kauheammin, ryhdistäydyn ja jatkan matkaa.
En tullut tänne taas luovuttamaan muiden vuoksi.
Se mikä oli unelmaa, on jälleen painajaista..