Pää hajoo, räjähtää, palaa päreiksi ja hajoaa säpäleiksi.
Jälleen täytyy oppia kietoutumaan mustaan, valheiden verkkoon.
En kiertele, enkä kaartele, sanon päin naamaa, kun kysytään.
Mitä ne kyyneleet auttaa, en mä tahdo sinne, mutta on pakko.
Vihaan tätä kaikkea taas niin kuin ennenkin, but hell no i won't quit.
Sisuunnun kahta kauheammin, ryhdistäydyn ja jatkan matkaa.
En tullut tänne taas luovuttamaan muiden vuoksi.
Se mikä oli unelmaa, on jälleen painajaista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
ISKE KIINNI!