sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sama kuin rakastuisi satuhahmoon.

 Miten sellaiseen, jota ei ole olemassa, voi käpertyä?

Miten voi luottaa rakkauteen, jota ei ole olemassa?

Miten monta kertaa sydän voi antaa anteeksi toisen valheet?

Miten sellaisesta ihmisestä, jolle luottamus on kaikkein tärkeintä, voi tulla se, joka katsoo lupausten pettämisen läpi sormien?

Miten minusta tuli tällainen kuin olen?

Miten sellainen ihminen, joka ei kestä toisten valheita, voi olla se joka valehtelee yösijansa?

Miten minusta tuli se, joka yrittää unohtaa sen yösijansa, se joka antaa valheiden vain soljua sydämestä huulille?

Mistä lähtien minusta, joka arvostaa lojaaliutta ja moraalia, tuli itsessään valhe?

Missä vaiheessa ”Minua ei poljeta!!”-kapina, yksinkertaisesti sammui sisältäni..?


Päätin tänään yrittää elää vielä. Viikko, sen elän täysillä, sen elän niin kuin se olisi mun viimeinen. Arvatkaa mitä on suunnitelmissa ensimmäisenä?
Hankkia vasempaan korvaan kaksi korvanreikää lisää. Hankkisin mielelläni myös kielikorun, mut mitä iloa siitä kerkeää olla viikon aikana, kun se sattuu ensimmäiset päivät. ;D

Viikko elinaikaa, mitä itse tekisit..?

5 kommenttia:

  1. jos mulla ois oikeesti viikko elinaikaa nii en herranjumala tiiä yhtää mitä tekisin :D varmaa vaa oisin kaikkien rakkaitten kanssa ja kertosin että tykkään niistä nääääin paljon ja söisin vitusti suklaata. ;) ja oisin varmaan kännissä. :D

    VastaaPoista
  2. perus tiina, söis suklaata. <3 : )

    VastaaPoista
  3. Awww, vois kyllä syödä suklaata. :D ei muutenkaan mitenkään paha.. ;)

    VastaaPoista

ISKE KIINNI!