"Tee mulle runo!"

Mä tartun sua takaraivosta, hellästi riuhtaisen hiuksista lähemmäs.

Katsotaan silmiin ja etsitään vastauksia toistemme huulilta.

Mun silmät harhailee sun solisluilta kaulavaltimoon ja näykkäisen hellästi korvastasi.

Alan vihdoin tottua sun lämpöön ja läsnäoloon, miten enää pärjäisinkään ilman?

Pienellä hymyllä ja viattomalla katseella riisut mut, täysin alastomana seison rinnallasi.

Saattaisin mahtua sun kämmenelle, niin pieni minä olen sun katseen alla.

Ja kun sä nostat mua, mä tarraudun suhun hajareisin,

vaikka tiedän ettet päästä mua putoamaan.

Ja öisin kun mun sieluni huutaa punaista ja purppuraa,

mä kietoudun sun käsivarteen, pakenen karkuun niitä kyyneliä,

niitä jotka piirtäis mun kuvani lakanoille ilman sua.

Voi kuinka mun lakanat lainehtis niistä huudoista!

Se menis just niinku kauhuelokuvissa.

Liekkimerenä mun lakanat huutais mua jatkamaan,

imisivät kaiken pahan hiljaa paikallaan kuunnellen,

mut yöllä kietoisivat kehoni piikkilankaan,

jokainen hengitys raapisi uuden arven ja avaisi vanhat.

Mut mä tiedän ettet sä antais käydä niin,

sä halaisit mun pelot ja paholaiset mun koko kropasta.

Sä kuiskaisit niille, että mut on varattu täksi yöksi.

Sä tappelisit musta sun purruilla kynsillä ja hassuilla hampailla,

niillä jotka puree mua tilaisuuden tullen enemmän kuin laki sallii.

Oot oppinut mistä mä tykkään, jopa säästät sun yhtä kynttä vuokseni.

Oikeastaan vain siksi, että voisit raapia sillä ihoni rikki ja saada vereni valumaan selkääni pitkin.

Samalla kokea sen huuman, kun saat minut kiljahtamaan

ja tarraamaan ihoosi entistä tiukemmin kiinni punaisilla kynsilläni.

Pian nukahdatkin vierelleni, hiljalleen silmäsi sulkeutuvat ja jään odottamaan,

että karistitko nukkumatinkin kannoiltani tänä yönä.

Olen vain sinun kunnes nukahdat ja vielä jokin kerta otat minut unissasi kainaloosi, 

siellä voisin nukkua seurassasi seuraavaan yöhön saakka.

♥ hope you like it

Viikon missio: Don't go home

Do, did, done. Viikkoon en oo käynyt kotona. Toverini Karita haki minut kotoa ennen keskiyötä sunnuntaina ja siellä vietin ensimmäiset päiväni. Lopulta siirryin Karitalta Tiinalle ja vietin tän viikonlopun alavieska-ylivieska välillä. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta mä en kadu hetkeäkään. Oon saanut vähän aikaa miettiä tätä mun tilannetta kotona. Mutta vaikka mää kuinka mietin, en oikeastaan saa siitä hirveästi selkoa. Ehkä eniten mietin, miten kaikki asiat oikeasti menee päin helvettiä, mutta silti musta tuntuu että mikään ei vois kaataa mua. Tuntuu, että mulla on sellanen tukiverkko, etten kallistu tästä edes yhtä millimetriä. Ja mä tiedän, että mun pitäis soittaa mun ihanat ystävät läpi, kertoa vaan kaikki mikä painaa ja kysyä et hei miten siellä menee. Jostain syystä, ensimmäistä kertaa elämässäni, otin aikaa oikeasti itelleni ja unohdin vaan kaiken pahan mitä ikinä mielessä oli. Uskomatonta.


Niin ja mikä myös on mieletöntä? Näinä päivinä mua ei oo tarvittu pitämään huolta, tällä viikolla mä olen tarvinnut muita. Mua on kirjaimellisesti kannettu, mua on vedetty ylös hangesta ja silitelty selkää kun oon ollut huonoimmillani. Mulle on annettu paikka jonne paeta, mulle on annettu jopa peitto, minkä alle piiloutua. Oon saanut olla kainalossa pikkuisena ja vain hengittää. Oon saanut lauleskella, olla ja rellestää. Tiedän ainakin yhden joka hyppii riemusta kun se lukee tän postauksen, ja tätä lausetta se odottaa varmaan eniten : Mä myönnän, minäkin olen pieni ja heikko, kiitti kun oot isompi marsupilami ♥


btw, harvempi tietää etten pysty olemaan jätkien kanssa yhtään, mutta nyt oon saanut huomata, että jotkut osaa olla ihan huippuja, sekin on uskomaton fiilis, että osaan puhua niille ja keskustella niiden kanssa. Kai se seura tekee kailtaisekseen? Mulle on tullut niin mielettömästi uusia juttuja, sanoja ja tapoja. Jopa "paikallinen murre" alkaa tarttua. Tällaset asiat saa mut tunteen, että kaikki on hyvin, kaikesta huolimatta.


Elämästä on tullut viikossa varsin mielenkiintoista, mä tykkään tästä näin. Nyt mä ymmärrän enemmän itsestäni, kuin silloin kun aloitin tän kirjoittamisen tunti sitten. Hassua.