"Tee mulle runo!"

Mä tartun sua takaraivosta, hellästi riuhtaisen hiuksista lähemmäs.

Katsotaan silmiin ja etsitään vastauksia toistemme huulilta.

Mun silmät harhailee sun solisluilta kaulavaltimoon ja näykkäisen hellästi korvastasi.

Alan vihdoin tottua sun lämpöön ja läsnäoloon, miten enää pärjäisinkään ilman?

Pienellä hymyllä ja viattomalla katseella riisut mut, täysin alastomana seison rinnallasi.

Saattaisin mahtua sun kämmenelle, niin pieni minä olen sun katseen alla.

Ja kun sä nostat mua, mä tarraudun suhun hajareisin,

vaikka tiedän ettet päästä mua putoamaan.

Ja öisin kun mun sieluni huutaa punaista ja purppuraa,

mä kietoudun sun käsivarteen, pakenen karkuun niitä kyyneliä,

niitä jotka piirtäis mun kuvani lakanoille ilman sua.

Voi kuinka mun lakanat lainehtis niistä huudoista!

Se menis just niinku kauhuelokuvissa.

Liekkimerenä mun lakanat huutais mua jatkamaan,

imisivät kaiken pahan hiljaa paikallaan kuunnellen,

mut yöllä kietoisivat kehoni piikkilankaan,

jokainen hengitys raapisi uuden arven ja avaisi vanhat.

Mut mä tiedän ettet sä antais käydä niin,

sä halaisit mun pelot ja paholaiset mun koko kropasta.

Sä kuiskaisit niille, että mut on varattu täksi yöksi.

Sä tappelisit musta sun purruilla kynsillä ja hassuilla hampailla,

niillä jotka puree mua tilaisuuden tullen enemmän kuin laki sallii.

Oot oppinut mistä mä tykkään, jopa säästät sun yhtä kynttä vuokseni.

Oikeastaan vain siksi, että voisit raapia sillä ihoni rikki ja saada vereni valumaan selkääni pitkin.

Samalla kokea sen huuman, kun saat minut kiljahtamaan

ja tarraamaan ihoosi entistä tiukemmin kiinni punaisilla kynsilläni.

Pian nukahdatkin vierelleni, hiljalleen silmäsi sulkeutuvat ja jään odottamaan,

että karistitko nukkumatinkin kannoiltani tänä yönä.

Olen vain sinun kunnes nukahdat ja vielä jokin kerta otat minut unissasi kainaloosi, 

siellä voisin nukkua seurassasi seuraavaan yöhön saakka.

♥ hope you like it