Tsip-Tsip-Tsippaduu!

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoilleni ja kävijöille, lupaan kirjoitella mahdollisimman pian, mutta nyt kaikki; Kinkkuun kiinni ja jos se ei nappaa, niin piparia nassuun! ;---) Tämä joulu taitaa olla ylivoimaisesti paras mun elämässä!♥ ja jos mulla on aikaa, kerron huomenna enemmän! :---) Kiitos kaikille kärsivällisyydestä ja kiitos myös kaikille uusille lukijoille ja wää kiitos kaikesta, olette ihania, puss! ♥♥♥

ps. tässä teille vähän joulumieltä kohottavaa. ;)

pps. Ilmoitusasiaa! Tuonne vasempaan laitaan on ilmestynyt tuommoinen valkoinen loota, siihen voi kirjottaa minkä tahansa kysymykse anonyymisti ja minä vastaan siihen heti kun huomaan sen, tutustukaa toki lähemmin! :--)

Toivottaa: Rawwr ja tonttutoverini pikkutikru! :---3 ♥

Katso mua, katsellaasi häpäise ja palvo mua.

Huh huuuh! On tapahtunut aika järjettömän paljon sitten viime kirjoittelun. Olen muun muassa värkännyt YouTubeen minusta videon jossa laulan The Cranberries - Zombie! Sen voi tsekkailla vaikka tästä jos tahtoo, omalla vastuulla ja kommenttiahan saa jättää! :---) En ymmärrä, minkä päähänpiston oikein sain, kun sen sinne latasin, enkä edes muista minkä takia valitsin juuri tuon laulun, ehkä siksi kun osasin sen jo melkein ulkoa.. :----D Nyt olen yrittänyt metsästää laulua, jonka voisin mahdollisesti tuonne myös latailla, ja uskokaa tai älkää olen nauhoittanut jo 25 videota, voisin jo melkein koota huumoripätkän noista pilalle menneistä kohdista... \o/

Toisekseen koulussa mun menestys on ollut aika vaihtelevaa, meillä on alkanut uusi jakso ja uudet kujeet! Enkä voi kehua, että olisin aina ollut mukana niissä asioissa mitä tunnilla on puhuttu, olen lähinnä piirrellyt papereihin sydämiä ja muuta mukavaa, siitähän voi päätellä vain yhden asian, tättärää, arvatkaa! ;---) Ja viime aikoina olen ystävystynyt meidän luokkalaisen Tiinan kanssa entistä paremmin, musta tuntuu, että se on lähettänyt keskiviikon ja tän päivän välillä 50-80 viestiä. En ole ikinä ollut näin suosittu. :---D Ja on tullut myös läheisempi suhde muutamaan muuhunkin ihanaiseen naiseen meidän luokalta, voisinko olla kiitollisempi? ♥ 

Viime torstaina kävin kössihallilla, eli toisinsanoen paikka jossa nuoriso käy kylmänä iltana kattomassa kunnon porukalla salkkarit ja pelaamassa eri pelejä. :--) Tuntu hirmu oudolta käydä siellä pitkästä aikaa, oon viime aikoina myös linnottautunut tänne mun huoneeseen, en ole käynyt oikein missään. Ennen hyppäsin joka ikisessä kissanristiäisessä mitä saatoin keksiä, mutta nyt oikeastaan on oppinut arvostamaan sitä omaa aikaa ja rauhaa. Kun saa vain löhötä sohvalla tai istua koneen ääressä tai vaikka vain maata sängyllä ja lukea kirjaa! 

Paitsi tunnustus: Kävin Maata-näkyvissä-festareilla! En tiedä olenko iloinen siitä kokemuksesta vai kaduttaako, että edes ikinä kävin siellä. Siellä oli hirveä tungos, päivät olivat pitkiä ja jouduin olemaan siellä pääasiallisesti aika yksin. Mulla on vakaa tunne, ettei tuollaiselle festarille lähdetä ikinä ilman ystävää, pitäisi olla sellainen muistutus, että ota ystäväsi mukaan, tai koko festari kusee sinun osaltasi! :---) Ainut hyvä puoli siinä koko festarissa oli, että Turkuhallissa oli pehmeät penkit,,, hehe... >:---)

Noeivais! Musiikkitarjonta oli jotain mahtavinta, myös MuuVaara!:n esitys jostain Mustan Medaljongin arvoituksesta oli järjettömän hauska; "Nyt lähdettiin nopeammin ku tepsi liigasta!" ja muuta mukavaa! Oikeastaan Turkuhallin ohjelmisto miellytti minua kaikista eniten, Messukeskuksessa poukkoilu ei ollut mitenkään yltiökivaa. =(  Mutta sainpas ostettua Egyptin Prinssi-leffan, oon metsästänyt sitä suomeksi jo jonkun aikaa, sanotaanko, että ne laulut saa mulle kylmiä väreitä aikaan. Peräti hankin joululahjankin Niinalle, mutta sitä ei sovi täällä vielä paljastaa. :---D MUTTA, olen miettinyt, että voisin latailla niitä videoita mitä tuli otettua tuonne YouTubeen, ehkä jo huomenna, jos mulla on vain aikaa! :--)

Tunnustus kaksi: Tänään käytiin mun vanhempien kanssa Tuurissa! Hervottomin kyläkauppa minkä ikinä olen nähnyt, okei, ehkä isoin kaupparakennus muutenkin, en tiedä vetääkö Helsingin Jumbo tjs tuollekaan vertoja! Ja en tiedä kiinnostaako ketään, mutta mukaan tarttui kolmet farkut, random sälää, hiussiin shampoota, ja lakkaa ja jotain ihmeellistä hiusnaamiota, ottakaa itse selvää. :--D Ja lyötiin äidin kanssa vetoa, että meneekö kaikkien ostokset yhteensä yli 200€, itse veikkasin n. 150€, loppusummaksi tuli n. 170€, sooo, i won? :---D JA MELKEIN UNOHDIN! HANKIN ITSELLENI KARVALAKIN ♥ Mahdollisia kuveja tulee pyynnöstä, muuten en vaivaudu :---) Siellä oli ihan iloinen meininki, ruoka oli kohtalaista jaja nooh, oli kivaa viettää aikaa vanhempien kanssa :--)

Jäikö ketään kiinnostamaan ne sydämet papereissa? Oikeastaan se ainoa mitä täällä voin julkaista on se, että olen ihan järjettömän ihastunut, eikä siinä vain ole mitään järkeä. Perustettiin muuten Tiinan kanssa oma pikku kerho tähän liittyen; PPP. :---D Sanotaanko vaikka, että me vietetään liikaa aikaa yhdessä..! Mutta siltikin haluaisin viettää sen naisen kanssa entistä enemmän aikaa, eikä sitä varmaan olisi uskonut, kun muistellaan, että meillä oli Elämäjärvellä armotonta vittuilua toisillemme koko ajan. :--D ♥

Niin ja sitten, tullaan siihen mun pääasiaan: Mulla on armoton sensurointi tässä mun kirjoittelussa. En kiroile, en julkaise mtn joka voisi saada mun muut tutut aukomaan mulle päätä, enkä mitään, minkä takia mua mahdollisesti voitaisiin kiusata. Tavallaan se pohjautuu siihen yläaste aikaan, kun en ollut parhaimmallani, ja julkaisin noita runoja ja kaikkea muuta mukavaa, en ollut kovin suosittu. En oikeastaan pelkää, että menettäisin lukijoita, tai että jotkut anonyymit aukoisivat mulle päätä.

Mua lähinnä hirvittää mun mahdolliset sukulaiset, sun muut perhetutut, jotka eivät liiemmin tykkäile, jos tänne jotain "kyseenalaista" kirjoittelen. Olen aika onnellinen tuolla koulussa, kun oon saanut huomata, ettei mua syrjitä tuolla koulussa sen takia mitä olen tai mihin uskon ja mitä teen mun elämäni kanssa, tai mitä tunnen ja ketä kohtaan. Mulla ei ole ikinä ollut niin vapautunut olo, kun tavallaan saa olla ihan oma värikäs itsensä muiden seurassa. MEA10♥ -muutama uupuu :(

*huokaus* ja se haaste tuleekin tässä; miten mää voisin olla täälläkin yhtä vapautunut? En tarkoita sitä, että jokainen asia pitäisi kirjoittaa nettiin, tarkoitan mun mielipiteitä, joista oikeasti haluaisin kirjoittaa teille, tarkoitan mun muistoja, mun tunteita ja mun elämyksiä, siten miten mää koen tän elämisen tässä ja nyt! Sanokaa mulle mitä te haluatte kuulla, niin minä annan teille oman versioni siitä.

Ps. Mun naiset ♥ Iida & Tiina ja Anun kädet ♥ :---3

OH BABY, OH BABY GIRL; Rawwr aka Janika ♥

Runot - vol. 2

Saanen ylpeänä esittää kolme ehkä suurimpia suosikkejani omasta tuotannostani. 2-3 vuotta vanhoja, sniff, yksi ennen julkaisematon! Nämä saavat aina muistot heräämään ja tuntemaan ne tunteet uudelleen. Tuntuu niin järjettömän nerokkaalta. Olen korjaillut ja parannellut ja korostanut joitain kohtia, kiitos teille, jotka jaksatte tämän loppuun asti! ♥

----S-T-A-R-T---H-E-R-E---- <-- u know what to do, click it. ;--) ♥

Miten saisin luurankoni muuttumaan,

luuni taipumaan ja katkeamaan taakasta,

neuloilla tahtoisin pistellä ihoni rikki, 

maalata öljyväreillä koko kehoni,

rakentaa uudestaan koko ihmisen.

Miten luotu voisi muuttaa Luojan tahtoa,

valita osat,

järjestellä asiat mukavasti.

Liian pieni ihminen on siihen päätösvaltaan,

loppujen lopuksi olisin itsekin haluton tekemään työn loppuun.

-------N-E-X-T-------

En tahdo kuulla ääniänne,

jättäkää minut jo rauhaan.

Antakaa kadota pimeään,

en halua kuulla nauruanne.

Askeleeni narskuvat lumella.

Taas lähden kesken päivän.

Huokaan koivuille noille,

suurille ja pienille.

Istahdan taas samaan tuoliin.

Katson eteeni, tyhjään, valottomaan.

Kuulen huolestuneen äänen, vastaan.

Nousen ja lähden, "ensi viikolla sitten".

Sama rutiini viikosta toiseen.

Hiljaisia hetkiä, piinaavia minuutteja.

En tarvitse tätä, raivo kohoaa ylleni.

Rystyset rutisevat, sormet nyrkkiin puristuu.

Astun jälleen samasta ovesta sisään.

Hiivun, hiljaa, paikoilleni, nielen ylpeyteni.

"niin, näytäpäs se ....."

Mihin kaikkeen sitä onkaan alennuttava.

-------N-E-X-T-------

-Raavi ihoni verille-

|

Kiduta henkihieveriin.

Viillä ranteeni auki.

Revi sydän rinnastani.

Pistä keihäällä kylkeeni.

Kurista etten hengittäisi.

Sylje päälleni.

Riivaa mieltäni.

Pistä veitsellä rintaani.

Potki etten liikkuisi.

|

Halvaannuta minut, jottei kyyneleet virtaisi poskiani pitkin.

Halkaise huuleni, etten voisi toivoa suudelmaa.

Puhkaise silmäni, jotten näkisi sinun kauneuttasi.

Katkaise sormeni, jottei ne edes hipaisisi ihoasi.

Läimäytä korville, etten kuulisi hempeää ääntäsi.

Iske kunnolla kasvoihini, ettet tuntisi minua.

Lyö raivolla päähäni, jottei ajatukseni pyörisi ympärilläsi.

|

Hajota minut, riko kaikki, vie ihan kaikki.

En kestä tätä tuskaa, tahdon lopettaa jo.

Tee se kunnolla, lopeta minut.

Tai mokaa kunnolla, jotta kärsisin.

Vannon että kärsin, ja silti hymyilen.

Raivostu, tapa minut.

Tee minusta paha, ole minulle julma.

Sydämeni on musta, revi se, heitä se maahan, polta se.

Suonissani virtaa verta, kuin mustetta.

|

Olen turmeltu lapsi.

Rakkauden runtelema.

Etsin paikkaa, jota ei ole olemassa.

Yritän toivoa hyvää, yritän elää tätä elämää.

On vaikeaa hymyillä, vaikeaa itkeä.

On helppoa vihata, ja olla kova.

Helppoa esittää toista.

|

stop.

|

Jokin vei jalat alta.

Pimeys otti minut, olen jossain kuoren sisällä.

Vain yksi käsi yltää sinne missä olen.

Sieluni syövereissä, pimeässä, kuoleman läheisyydessä.

|

Vie syvemmälle fantasiaan, mustaan, haavemaailmaan.

Hukuta paheeseen, syntiin, epätoivoon.

Jos vain, jos vain, kuolema korjaisi minut pois.

Jos rakkaus sammuisi sydämestäni.

Mutta ei ... ♥

 ---T-H-E---E-N-D---

 -[Surprise, really?]-

BABY IF I GOT YOU, I DON'T NEED A PARACHUTE: RAWWR ♥

Runot - vol. 1

Mietin, pohdin ja pähkäilen, tämä runo-kollaasi mikä lie, on riski. Kaikki eivät välttämättä jaksa edes lukea näitä, ajattelevat vain "en minä noista mitään ymmärrä", ja skippailevat toiseen blogiin. :---D Arvostan hurrrjasti jos jaksatte edes yrittää, nämä eivät ole mitenkään yltiöhienoja, vaikka niistä metaforia, sun muita kielikuvia löytyykin. Itse olen ihan perus-maalais-juntti ja ymmärrän ne omalla kierolla tavallani, olenhan ne kirjoittanut, niin etteköhän tekin tsirpulat ja jäppiset ymmärrä! ;---) ♥

Tosiaan, nämä ovat jotain 3 - 4 vuotta vanhoja, joten joillekin nämä voivat olla tuttuja + julkaisen nämä kahdessa eri osassa, niin selviätte näistä syvällisyyksistä todennäköisesti hengissä. Toivon niin. Menettäisin kaikki lukijani. :---( Teille 7:lle lukijalle suuri kiitos ja kävijöitähän taisi olla n. 1400+! ♥ Muistakaa, että voi kommentoida anonyymisti ja esim. tarinoida minulle maat ja mannut mitä haluatte tältä blogilta, mitä mieltä olette ulkoasusta ja kaikesta muusta jajajaja esimmm. mitä haluatte, että tarinoisin teille? :----))

ps. älkää saako liikaa kiksejä, mutta olkaapa hyvä ja otetaan huumorilla! :---D


---S-T-A-R-T--H-E-R-E---  <-- yea push it and listen it and read this at the same time. :-)

Tyydytä minut,

Suutele huuliani,

Hivele niskaani,

Liu'uta kättäsi pitkin ihoani,

Suutele joka puolelta kehoani,

Kosketa hellästi,

Anna hiustesi häilyä käsilläni,

Katso silmiini,

Rakasta minua hiljaa,

rajusti, hellästi, nopeasti,

Kiedo jalkasi ympärilleni,

Laita kätesi selkäni taakse,

Kiusaa, tainnuta, huumaa,

Hetki vie mennessään,

Käsi kädessä kaikki kohdataan,

Tahdon herätä vierestäsi,

Kiihkeän ja tunteikkaan yön jälkeen,

Tahdon katsella sinua kun olet vielä unessa,

Sulkea sinut syleilyyni,

Pyyhkiä kyyneleet kasvoiltasi,

Tahdon rakastaa sinua tässä ja nyt,

Ainiaan, Ollaan toistemme ainoat.

-------N-E-X-T-------

Sinä tahdoit nähdä.
Sinä tahdoit kuulla.

Mitä aiheutit.
Mitä tuhosit.

Miten kehtasit.
Miten saatoitkin.

Koska rakastit.
Koska vihasit.

-

Kuuluko se teille?
Onko teidän tiedettävä se?
 

Olenhan erilainen.
Sehän on pakollista.

Miksette vastaa kysymyksiini?
Vihaatteko minua todella?

Kyllä minä tiedän.
Kukapa minua ei vihaisi.
-

Olenko joku nukke teille?
Kohtelettehan kuin räsynukkea.

Olenko vain koriste teille?
Ulkokuorihan on täällä tärkeintä.

Olenko minä tärkeä teille?
Olenhan oma iltatähtenne.

-------N-E-X-T-------

Käänny ympäri.

Katso ja ajattele.

Siellä on menneisyytesi.

Valitse kallein muistosi.

Paina se mieleesi.

Ota lukko ja avain.

Sulje ovet takanasi.

Katsele hetki ympärillesi.

Mitä sinulle jäikin käteesi.

Laita se sydämeesi.

Kävele eteenpäin.

Hymyile ja tee mitä ikinä haluat.

----T-H-E--E-N-D----

YOU NOTICED TOO?

I WAS MADE FOR LOVING YOU BABE: RAWWR ♥

Sisälläni riipii raivo, mutta missä ?

En pysty vapauttamaan vuolaita virtoja,

en halua nähdä takanani palaneita siltoja.


Katson pisaroita ikkunassa,

valiten yhden itsekseni,

siinä on samoja piirteitä kuin minussa,

pysähtelee, mietiskelee, makustelee,

juuri niin kuin ajatukseni.


Pisara hiipuu reunan yli,

ah ♥

vapaus,

se kirmaa mustan syliin.

Syökseviä hurjapäitä,

myrskyäviä tunteita onhan näitä.


Heijastus lankeaa eteeni,

kuvastus peittyy pisaroillani,

taivas tanssii minun kasvoillani.


Ehkä se itkee vuokseni,

ehkä se näkee sisälleni;

Liian helppo maailmalle,

liian vaikea omilleni.


Silmäni eivät tavoita mitään sopivaa,

minun pyöreä pieni pisarani,

kuihtui jälleen sateen ropinaan.


Sekaisin tuntein: Rawwr ♥

How u doin'? ;)

                                    Janika aka. Rawwr esittäytyy!

                                  Iida ja Tiinan huppari. :--) ♥

                                    Riikan vyö :---3

 I had fun with those 2 top pic's, can u notice?

                                              Jonna ♥

                                        Iida ja Batman :---D ♥

                                        

 

                                                Tiina ♥

                                                       isi ♥

                                     Anniina ♥

 Hanna, Ella, Jonna ja Riikka. ♥ Photoshopped by me! (c)

 Kuvassa esiintyy mm:ssa Hanna, Ella, Jonna, Marika, Riikka ja viimeisillä riveillä vierailevina tähtinä: Juuso ja Ville! Kiitos toverit kärsivällisyydestä + kuvaus&muokkaus by me! :--)

                                                                                ♥

 Korttihai: Sovinismia, missä on prinsessat?

Siinä jotain tuotosta minulta! :---) Kameroina ovat toimineet Canon 450D ja 350D, ohjelmia mitä oon näihin mahdollisesti käyttänyt on Lightroom ja Photoshop. Ei sen kummempaa! :--) Kiitos mielenkiinnosta, ja palautettahan saa antaa kuvista! Nää on niin copyrighted, että ei hyvä jos jäätte kiinni näiden luvattomasta kopioimisesta. >:(

ps. Seitsemäskymmenes postaus ftw! :---------D

With love and stufff: Rawwr♥

Todellista haaveshoppailua

Cookie Monster is in my heart! 

Cookie Monster huppareita. Olen yrittänyt löytää mieleistä niistä "monista" mitä täältä netistä löytyy, mutta ne ovat näyttäneet hiukan hölmöiltä. Mutta jotenkin ihmeessä löysin nämä ja näistä tykkäilen tosi paljon! Olen ihaillut Cookie Monsteria lapsesta saakka ja keksin tämän keksi-addiktin uudestaan ja olen täysin rakastanut. :'D Löytyy joistain nettikaupoista, hinta 20-40$.

Te voitte vain kuvitella, kuinka paljon himoitsen näitä! Kengät sinisen värisenä ei niin innosta, mutta noilla kekseillä mikä tahansa kenkä menee mulle läpi, jopa korkokengät,, ehkä.. ;oo Kuitenkin, nämä kengät on sellaista tyyliä, jota tykkään käyttää! :--) Muuten kengät vaikuttavat epämiellyttäviltä, joten jos kaupassa näkisin, varmaan jäisi sinne. :/  Enkä muuten muistanut katsoa hintaa... :(

Monster-cap, väritykseltään mukavan yksinkertainen ja (ainakin minulle) aito, oikea cap,. Olen hirmu nirso, kun on puhe capeista, en halua mainostaa mitään, mistä en oikeasti tykkää, ja värien täytyy olla sopivat, eikä lippa saa olla vinossa, muutenkin sen pitää istua hyvin! + olla hyvä laadultaan! Tän hinta tosiaan on 23$. :---)

Etnies = rakkaus. ;o Tämä malli ja väri sai hätkähtämään, hey, i would love that. Tarvitseeko tähän muuta kirjoittaa? Ja havaitsin, että nämähän on 55,95€, jospa saisin mun pankiltani suostumuksen näihin, tarvitsen muutenkin uudet kengät... ;D Löytyy Etniesin omilta sivuilta. :)

Kaikkien näiden vaatteiden etc selailu vie multa järjen, joten täytyy lopettaa :''D Tästä todellisesta haaveshoppailusta suurimmat himonkohteeni ovat nyt nuo Punaiset Locke-Etnies kengät, Cookie Monster huppari ja Monster-cap. 

We'll You Never Know What You Might Get! ;)

Pyydän nyt kiltisti, jos saisin jonkinsortin palautetta tästä? Myönnän, että en oikein handlaa tätä postailua, varsinkaan vaatteista, mutta parhaani yritin! Ja kertokaa toki jokin teidän unelmien vaate tai mikä tahansa, joka olisi sellainen must have? :---)

Rakkaudella: Rawwr <'3

Pelko

Selailin tuossa noita ikuisuusprojektin aiheita, ja mietin, että jotkin ovat mahdottomia toteuttaa ja muutenkin aika pepusta. :---D mutta bongasin sieltä muutamia aiheita, ja ehkä pidän niitä tallessa pahan päivän varalle! =) Mutta nyt kerron pelosta, se on koskettanut minua ja nyt hätkähdytti, joten tarinoin siitä parhaani mukaan. :--) Ja kyllä, tämä menee sitten niin henkilökohtaiseksi kuin olla ja voi..

Ihan skidinä pelkäsin kaikesta eniten Mörköä ja pimeää, mikään ei ollut kauheampaa. Muistan yhden kerran, kun jouduin tulemaan naapurista pimeällä kotia, ja piti ohittaa vanha navetta, ajattelin etten katsoisi sinne, mutta vilkaisin ja näin kaksi kiiluvaa silmää niinkuin Möröllä. Kiljuin kuin syötävä, itkin ja juoksin minkä jaloistani pääsin. Ja matkaahan oli naapurista jotain alle 100m.. :--D Skidinä myös kuolema ja avaruus pelottivat. Jotkut unet hätkähdyttivät, pelottivat ja joskus heräsin itkien. Joskus herään vieläkin itkien uniani.

Pahin painajainen, minkä olen nähnyt, onkin tämä: Olin nukkumassa omassa huoneessani ja heräsin, ajattelin, että menen äidin ja isin väliin nukkumaan, kun pelottaa nukkua yksin pimeässä, kuljen ovesta ja suljen sen. Kun käännyn, näen äitini paikalla sängyssä Mörön. Pakahdun kauhusta, ja alan itkemään. Tässä versiossa herään tässä kohdin itkien. Näin toiste samaa unta, mutta sitten huudankin siskoani apuun ovella; "Ei taaaaas, siskoo, auta!!", ja sisko tulee ja pelastaa minut sieltä, mutta meidän kulkiessa ulos, joka puolelta tursuaa kummituksia ja ties mitä öllimöllejä ja ulkona on pilkkopimeää, herään jälleen itkien. Että sellaista on tämän pienen blondin päässä tapahtunut. :--D

Erinäisistä syistä, en nyt mainitse tarkemmin, yhtenä syynä huono muisti, mutta yhteen aikaan, minua "kiusattiin" koulussa. Jätettiin porukasta, puhuttiin perättömiä asioita selän takana ja näytettiin, että en kuulu sinne, en edes omaan luokkaani. Muistan vieläkin kuinka paljon kiusaannuin, kun piti mennä ryhmiin tai pareiksi. Ja hyvin elävästi muistan, kun yhdellä tunnilla yksi tyttö kirjoitti taululle "Janika tykkää tytöistä". :---D Huutelut käytävillä: "Oh, so sexyyy!" "Mitä Jeesuksen paras kaveri?" "Hei varokaa Jeesuksen paras kaveri tulee!" "Jeesus!" "Moi jeffa!" Yölliset pilapuhelut ja irc-galleriassa kuittailut. :---D

Vihaan ylidramatisointia, ja saatan sitä joskus harrastaakin, mutta pyrin aina puhumaan totta, kun puhutaan jostain mitä on tapahtunut tai mitä joku on sanonut. Myönnän, että siihen aikaan, olin todella sisäänpäin kääntynyt, huonolla itsetunnolla varustettu, masentunut, katkeroitunut ja asetelmalla minä -vs- muu maailma. Yritin niin olla rohkea ja kova, rikkoutumaton ja itserakas ihmisen kutale.

Mutta pelkäsin niin paljon, että joku voisi hyökätä milloin tahansa koulun käytävillä minun kimppuuni, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Aloin myös ahdistumaan paikoissa, joissa oli paljon porukkaa ympärillä, esim. kun ihmiset pyrkivät ulkoa sisälle kaikki heti kerralla. Siis en pelkää, että joku voisi tehdä jotain, ahdistun vain ihmisten läsnäolosta liian lähellä minua. Eli en nykyään kestäisi mennä mihinkään konserttiin ainakaan yksin, ystävän lähellä ja pitäessä häntä kädessä, se ahdistus ja pelko helpottaa. :---) Siihen aikaan kehitin itselleni muurin, joka kestäisi jokaisen mahdollisen iskun, ja sen taakkaa olen saanut kantaa tänne asti.

Mutta ei sekään aika ollut "yhtä helvettiä". Minulla oli mahtavia ystäviä, jotka välittivät mun hyvinvoinnista, ja yrittivät pitää porukassa. Oli seurustelusuhteita, oli ihmisiä jotka yrittivät olla apuna. Ehkä en kaikkea niin lämmöllä muista, mutta niitä valon hetkiäkin pilkahti aina toisinaan. :--) Voisin kertoa niin paljon asioita näistä ajoista, ja kuinka vihainen osaan olla vieläkin joistain muistoista, ja en todellakaan ole ylpeä yhdestäkään niistä, mutta anteeksi olen antanut ja en kanna katkeruutta. =D

Tällä hetkellä tunnen itseni älyttömän onnekkaaksi. Ennen todella vihasin koulua, en halunnut käydä siellä, ahdistuin koko ajan entistä enemmän. Nyt, tässä koulussa, ah voisin itkeä. Olen saanut uskomattoman paljon kavereita, tunnen kerrankin kuuluvani luokkaan ja meillä on mahtava luokkahenki. Ettekä usko miten mahtavaa on vastata kysymykseen "Mitä opit tänään?" -- "Opin laihentamaan ihmisiä photoshopilla jne." :--DD Ja uskokaa vaikka huviksenne, kyllä tämä tähän kirjoitukseen liittyy, pelkäsin, etten pärjäisi tässä koulussa, etten saisi kavereita ja kaikkea muuta mukavaa, toisin kävi and i'm freaking happy about it. 8)

Nykyään pelkään yhäkin pimeää. :--D Pelkään myös tulevaisuutta, yksin jäämistä, omia ajatuksiani ja muistoja. Suhteestani Mörköön ei puhuta. ;) Ehkä tulevaisuudessa pelkään asioiden muuttumista, aikuistumista ja läheisteni menettämistä. Toki en koskaan aikuistu, omistan Peter Pan-syndrooman! Omat ajatukseni taas monesti johdattavat minut muistoihin, joista en ole ylpeä, myöskin ajattelen useasti kaikkea mitä voisi tapahtua, ajattelen sekavia asioita ja pelkään mihin ne voivat minut vielä johdattaa. Pelkään ajaa skootterilla, pelkään autossa, kun ajetaan kovaa. Pelkään ihmisten kosketusta ja ahdistun, jos joku on liian lähellä. Muistan kun minua on silläkin "kiusattu" kaveriporukalla, en tiedä miksi, mutta se oli muista hauskaa, kun punastuin ja olin ihan äöäöäöäöäöäöää kun joku tuli naaman viereen. :--dd Ja joo myönnän, mun on vaikea pussata ktn sen takia ja jos mua pussataan varoittamatta olen ihan whaaaatthef...... ::d.d.Dd.d.:D<;;:D:..D::dD::DD

Mutta outoa ehkä, etten pelkää enää mitä ihmiset voivat minulle tehdä, tarkoitan väkivaltaa, pelkään vain sanoja. En myöskään pelkää Helsingin yössä, ehkä opin sitäkin pelkäämään ihan oikeasti, ainakin jo olen sitä hiukan oppinut. En pelkää, vaikka jäisin keskelle ei mitään ja ei olisi mitään hajua miten pääsisin kotiini, en ainakaan pelkää niin kauan kuin minulla on ystävä vierellä ja voin luottaa johonkin. :--) Enkä pelkää kuolemaa, luotan, että mun kuolema tulee just sillon kuin on tarkotus ja menen sinne minne mun kuuluukin. :-) Enkä ole neuroottinen pelon suhteen, otan riskejä, jos niitä ei ota, mitään ei voi tapahtua. ;)

Eli mitä yritän hakea näillä tarinoilla, on se, mihin pelko ihmisen oikeastaan ajaa. En ala sitä selittämään, koska pakotan teidät ajattelemaan. Enkä nyt sano, että älkää tehkö samoja virheitä kuin minä. Minun mielestäni jokaisen on elettävä oma elämänsä ja kuljettava omat polkunsa! =) Onnekas se, joka osaa ottaa ne oikotiet ilman, että jokainen asia on itse koettava ja opittava kantapään kautta. :---D Enkä oleta, että te mitään tästä oppisitte, enkä tätä kirjoita siinä mielessä, "että nyt varmasti yhteiskunta hyötyy hirveästi tästä ". En myöskään kirjoita tätä sääliä hakeakseni, en kirjoita tätä saadakseni ymmärrystä, en saadakseni sanaa anteeksi. Kirjoitan tämän teille, mutta en kirjoita tätä teille..? En tiedä miksi kirjoitan, minä vain kirjoitan. :)

Semmoinen tekstin pätkä!  Kiitos älyttömästi kaikille vierailijoille, tuhat rikki että hupsista vaan, ja lukijoita taisi olla viisi, kiitos teillekin! :') Olen yhä kusessa sen tonnin juhlistamisesta, että kiitosta vaan ideoista, edes yksi? >8) Mutta voittehan te arvata kuinka monta sanaa tässä on? ;)

Rakkaudella ja pelottomasti; Janika aka Rawwr <'3   

I Love You!

Alfanaaras?

Koulupäivät menee koneella - kotona manatessa ettei netti toimi ja laiskotellessa kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla. *huokaus* Tässä ei nyt vielä ole mitään erikoista ideaa, mutta toivon löytäväni sellaisen tässä kirjoituksen aikana. :--D

Mietin, että kirjoittaisin siitä, kun juteltiin isosiskon kanssa naisista. Ei siinä mielessä, vaan millaisia naisia meidän kylällämme on. Millaisia ovat meidän naisten nuoruutemme esikuvat, kylämme alfanaarakset? Kaupungeissa on ehkä enemmän sellaisia, jotka ovat perheen äitejä, tai muuten vain yltiönaisellisia, oletan ja luulen, korjatkaa toki. :---D  Minun paikkakunnallani on enemmän sellaisia naisia, jotka eivät ole niin "naisellisia", mutta mitä se haittaa?


He ovat niitä, jotka käyvät navetassa, ajavat traktoreilla, käyvät metsässä ampumassa parit hirvet ja muutaman sorsankin siinä samalla, samoavat heinäsuovassa ja haisevat siltä itseltään. On myös niitä jotka pyöräyttävät pullat koko perheelle hetken mielijohteesta, ja toisella kädellä veivaavat mustikkapiirakan, huolehtivat puolet päivästään jälkikasvustaan, käyttävät aikansa hyväksi niin, etteivät kerkeä edes levähtää. He eivät välttämättä pukeudu naisellisesti, vetävät vain villapaidan päälle, kun täytyy mennä kauppaan. :---D

Näitä ihmisiä ei voida määritellä ulkonäön perusteella, ei heidän tekemistensä mukaan. He ovat sisimmässään ja sielultaan naisia, eikä heidän tarvitse korostaa sitä millään tavalla, he ovat todellisia naisia.. Näistä meidän nuorien, ja miksei vanhempienkin ihmisten, todellakin pitäisi ottaa esimerkkiä. Minun mielestäni se on juuri se oikea peruste "lajitella itsensä", se miltä itsestä tuntuu sisällä ja pääasia, että on onnellinen omana itsenään ja voi toteuttaa itseään muista riippumatta. :---)

Sellaista jutskua tällä kertaa. :--D Mikäli olette huomanneet, kävijämäärä lähenee uhkaavasti 1000:ta! Sen kunniaksi siis, te rakkaat lukijat, saatte päättää mitä kirjoitan tai touhuan seuraavassa postauksessa! Otanko kuvia, teenkö videota, kirjoitanko esim. vastauksia teidän kysymyksiin, vai mitäkä? Teillä on nyt ihan vapaat kädet. Toisin sanoen olen aika pihalla miten juhlistaisin tätä ja olen aika pitkälti onnesta sekaisin, en olisi ikinä uskonut, että täällä vierailtais näinkin paljon! :') Tyhmiä ideoita ja ehdotuksia ei ole, joten olen todella kiitollinen jokaisesta kommentista! :---3

Tosiaan! Leikkautin hiukseni, ja olen erittäin iloinen näistä, ja tässä matskua koulusta, kun piti ottaa muotokuvia parin kanssa. Ehkäpä saisin tänä viikonloppuna otettua tolla koululta pöllimälläni järkkärillä kuvia ja käsiteltyä ne tännekkin asti! :--) Ja toverit, kiitos kaikesta <'3

 Sesame Street - Will.i.am's song - What I am

With lööv: Janika <'3

ps. sori tää bloggeri oli jotain töskäilly ton tekstin kanssa, joten korjailin sitä ymmärrettäväksi! :--) ja mitä nopeammin se haaste tulee, niin sitä nopeammin pääsen sen toteuttamaan! :---D Odotan innolla, tuhat jo rikki, kiitos kaikki! :---3 <'3

Ikuisuusprojekti osa 11

day 11| jokin kirja jonka aiot lukea seuraavassa kuussa

Kai se on tämäkin kirjoitettava, vaikka haluaisin niin hypätä tämän, en vain yksinkertaisesti keksi yhtään mitään luettavaa! :----|  Joten olen yltiötörkeä ja en vain kirjoita tuosta. Vaihdan aihetta, Mikä on paras kirja minkä olet lukenut? Ja nyt voin vastata ja jatkaa tätä ikuisuusprojektia. :--D Tosiaan, yksi kysymys, haluatteko, että jatkan tätä ikuisuusprojektia, vai en? Koska en kuitenkaan tahtoisi kirjoittaa siitä mitä teidän ei kiinnosta lukea! Ja "ikuisuusprojekti"han on liuta (30) kysymyksiä, joista kirjoitan jotain ja laittelen kuvia mikäli mahdollista. :---)
+ Olen hirmu pahoillani pitkästä tauosta, yksinkertaisesti loin itselleni hurjat paineet viime kirjoituksesta, sain siitä ihan mukavasti kehuja ja se nousi ihan vähän päähän, sitten olikin vuorossa pitää tasoa yllä / ylittää se. Ihan liian vaikeaa, joten pyydän jo etukäteen anteeksi tämän kirjoituksen johdosta tapahtuvia pettymysiä tms. :----D Kirjoitin kyllä useitakin alotuksia ja tekstejäkin, jotka sitten pyyhin, jotkut tallensin ja jotkut ideat pidän vielä päässäni... :--) Mutta tosiaan, aiheeseen --->

Paras kirja minkä olet lukenut? 

Nimi: Polkupyörällä ajamisen taito Kirjoittaja: Ron McLarty
 
Takakansi teksti: "Sinä olet juoksija, Smithy. Älä ikinä lakkaa juoksemasta, muuten sinusta tulee lihava paskiainen, isosisko oli vannottanut veljeään. Mutta juuri niin Smithylle on käynyt. Elämä on jäänyt polkemaan paikalleen, mutta paino karannut hallinnasta: 43-vuotiaana 127-kiloa. Ei tyttöystäviä, eikä oikein muitakaan ystäviä. Elämä muuttuu siitä päivästä, kun Smithy löytää isäukolleen osoitetun kirjeen ja vanhan kolmivaihteisen Raleighinswa. Hän nousee fillarinsa selkään ja lähtee etsintämatkalle - tietämättä tarkoin itsekkään, mitä on etsimässä. Tavisten ja luusereiden sankaritarina, sydämeenkäypä on the road - romaani!"

Tosiaan, kirja kertoo Smithy - nimisestä miehestä, aika pitkälti hänen elämänsä tarina. Kappaleet vuorottelevat lapsuudentarinoiden ja nykyajan välillä, se tuo yllättävän paljon jännitystä koko kirjaan ja varsinkin joskus teki mieli hypätä kappale ja jatkaa siitä mihin jäi edellisessä kappaleessa. Tämä kirja nauratti, järkytti, itketti, säälitti, kiinnosti ja herätti kaikkia mahdollisia tunteita. Ja itseasiassa, nyt tajuankin, tämähän on tosiaan pokkari, mutta ei välitetä siitä.. Matkalla Amerikan halki pyörän selässä Smithy käsittelee muistojaan siskostaan ja muista traumoistaan. Hän myöskin pääsee eroon alkoholismistaan ja ylipainostaan, kamppailee ihmissuhteiden kanssa ja kokee kovia myös matkallaan. Hänhän lähti matkaan vain pyöränsä kanssa, ilman tavaroita ja sen suurempaa omaisuutta, jättäen työnsä, kotinsa, koko "elämänsä".

Tämän pokkarin löysin sattumalta Lidlistä, (oh voi kyllä..) mietin vain, että haluaisin jotain luettavaa pitkästä aikaa, ja sieltä sattumalta löytyi muiden pokkareiden alta tämä. Tavallaan se oli riskiostos, en ollut aiemmin kuullut tästä, etukansi nauratti lehmineen ja otsikkoineen, ja takakansi mietitytti, että mikä ihmeen laihdutustarina tämä on, no hohhoh, haluan tietää miten se sen tekee! Myönnän kyllä, että erehdyin aika pahasti, ja olen onnellinen tästä löydöstä. :----D Pokkarissa on sivuja 381, joten ei ole kova urakka, suosittelen suuresti tarttumaan tähän pokkariin, ja jos olet tuttu ja asut kohtuu lähellä, niin voin kyllä lainata! Mutta jos tämä ei kiinnosta tai voit muutenkin kertoa, mikä on sun lempikirja, tai mikä on vain iskenyt suhun ihan älyttömästi? :---)

Pari katkelmaa kirjoitan tähän vielä parista kappaleesta, niin saatte vähän käsitystä:
(Selvennyksiä, eli Bethany on Smithyn sisko ja Norma on lapsuuden kaveri, jota kohtaan Smithyn tunteet "roihuaa" :---D)

s.164. "Hän oli jäykistynyt poseeraukseen eikä kuullut vanhempiani. Aurinko oli kovettanut ja arpeuttanut hänen haavansa. Hänen äänettömyytensä täytti koko kammottavan pellon kuin sinnikkään hiljainen tahto. Katselin häntä isäukon takaa. Tutkin häntä ja tutkiminen muutti hänet kohteeksi. Se on oikeastaan ainoa tapa työntää rakkaan ihmisen maailma pois mielestä ja säilyä itse turvassa. Bethany pysyi jäykkänä ja paloi."

s.175. "Hidastin vauhtia ja pysähdyin kokonaan jossain Hartfordin ja Dillsboron välillä. Olin Indianan osavaltiossa. Ilta alkoi pimetä enkä ollut edes huomannut sitä. Paras fillarointipäivä siihen mennessä. Ajattelin Normaa ja kaduin, etten ollut soittanut hänelle, sillä täällä ei ollut puhelimia, ei muuta kuin loputtomia auringonkukkapeltoja. Kaikki kukat olivat kääntäneet päänsä kohti laskevaa aurinkoa. Kaikki kukkarivistöt huojuivat  lämpimässä tuulessa. En ollut nukkunut kertaakaan aiemmin kukkakedolla ja sanoin ääneen: 'Mikä onnenpoika Koukku onkaan.' Samassa Carl Greenleafin avopaku törmäsi minuun takaapäin."

s.217. "Meille ei koskaan selvinnyt, missä Bethany vietti paluutani edeltäneet kuukaudet. Saattaa olla, että hän ei olisi osannut sanoa itsekään. Minä kuitenkin tiesin, ettei paikka voinut olla kovin lempeä, sillä hänen suustaan oli lyöty muutamia hampaita, ja Bradleyn sairaala totesi hänessä hulluuden lisäksi reisiluun murtuman ja yhden kylkiluun murtuman."

PS. Aaaaa kiitos vierailuista ja kommenteista! Olen otettu, olkaa ihania ja muistakaa mua tästäkin eteenpäin, mikään ei ole kivempaa kuin lukea pari kommenttia postauksessa johon on oikeasti nähnyt vaivaa,, nytkin uhrasin mun yöunet, heyy. :---DD <'3 Pps. Kuvan otti Hanna, kiittis! Ja minä käsittelin :3

With tired voice and love and snoring: Janika <'3

Me, Myself and I

Ei mitään kovinkaan kaunista, eikä edes kovinkaan komeaa. Ajattelin avautua hiukan omista ongelmistani, tai no, mietteistäni. :--) Onko teille käynyt niin, että kun olette jossain julkisella paikalla, ja joku puhuttelee sinua eri sukupuolella kuin olet? Esim. "Hei poika tuleppa tänne!" Vaikka olisit tyttö. :---D Minulle on käynyt muutaman kerran, ja ajatukset pyörii vain "omg, se luuli mua pojaks, hih hih."

En tiedä mistä se alkoi, tajusin käyttäytyväni ja pukeutuvani kuin poika, kun serkkuni vaimo kysyi äidiltäni: "Onko Janika sun mielestä vähä sellanen poikamainen/poikatyttö?" Istuin siinä vieressä ja kuin lamppu olisi syttynyt pääni päällä: Aivan, tosiaan! Minähän pukeudun ja leikin kuin pojat! Äää, onko siinä jotain väärää? ;___;



 Silloin kun en vielä kyennyt päättämään omia vaatteitani, pukeuduin ihan kiltisti hameisiin ja mekkoihin, olin äitini ja siskoni pieni prinsessamannekiini ja aito oikea linssilude. :---D

Sitten kun ei otettu valokuvia, ja olin muutenkin vain leikkimässä, pukeuduin vanhoihin vaatteisiin, ja kun tosiaan on isoveljiä niin hyppelin onnessani poikien vaatteissa, ja kun siskoni piti samanlaisia, niin hei tottakai, seurasin ihailemiani henkilöitä, halusin jopa veljieni kaltaiset lyhyet hiukset,, takut olivat jotain niin järkyttävää... :---D

Koulussa vaatteet eivät vielä ala-asteella niin liikuttaneet mieltä. Ehkä se alkoi hahmottumaan vasta kolmosluokalla, se muiden läsnäolo. :''D Eli toisinsanoen hiukset aina takussa, järrrkyttäviä vaatteita, järkyttävä ulkonäkö muutenkin ja huoleton asenne omasta ulkonäöstä! :---D Sitten n. 5lk:lla iskikin se todellisuus takaraivoon: "Janika, et näytä yhtään tytöltä, tarvit uusia vaatteita, mennään shoppaileeen!!?!?" Suostuin - tunsin itseni niissä vaatteissa ahdistuneeksi, hame ja nätti paita, letit ja epämääräistä meikkiä. Se ei tuntunut omalta, ja sen päivän jälkeen päätinkin, etten enää ikinä tule käyttämään hameita. Hyh, se oli karmivaa.


Mutta kappas kummaa, serkkuni häät häämöttivät edessä ja minun ei sallittu käyttävän miesten pukua, joten äkkiä etsimään naisellisuuttani. Kuvasta päätellen se ehkä vähän onnistuikin, onnistuin olemaan itsevarma koroillakin! Se oli ensimmäinen päivä koroilla ja kyllä sukulaiset olivat montut auki muutenkin: "____Onko TUO Janika____?" :----D No joo, tämä karkaa aiheesta, kunhan halusin ilmaista, että niin, se vannomus on sortunut muutamaan otteeseen juhlallisuuksien tähden, mur. :-D
(Tämä tosiaan on jo lukion ajalta! muistaakseni!)

Ylä-asteellakin oli identiteetissä ja sen toteuttamisessa pientä hakemista. Enimmäkseen kuitenkin pyrin käyttämään vaatteita jotka peittivät vartaloni kaikki muodot, mm. kaiken jota häpesin,, ainut harmi oli, että sinne meni tissit.. jotka ovat kyllä vieläkin hukassa. XD Onneksi niistä ajoilta ei ole kuin pari kuvaa ja niitä kuvia minulla ei ole käsillä vaikka kuinka haluaisin, onneksi en edes vaivaudu, enkä halua. :'---D

ja selitän hiukan tuota kuvaa, elii, oikeassa alanurkassa on kuva randomisti skidinä, sitten isona keskellä olisikohan 1-2lk:lla, vasen alanurkka 3-4:lk:lla, vasen sivu 5-6lk:lla, sitten hypätäänkin oikeaan reunaan, 8lk:lla, sit 9:lk:lla ja lukiossa tuo ns. ylin. :---D ps. oh ette usko mitä säätöä näiden kuvien kanssa.... :----(

Niin siis tämän kirjoituksenhan pointti oli tarkoitus kertoa itsestäni ja miten koen itseni, oh, sanokaa jos olen hukkunut pahasti raiteilta.. :--( MUTTA ASIAAN! :---D Jos minun itse täytyisi sanoa kumpi olen, nainen vai mies, sanoisin nainen kuitenkin, ellen heittäisi läppää. :---3 En kuitenkaan koe kuuluvani kumpaankaan kastiin täydellisesti, saatankin siis usein huokailla: "huoh teitä naisia/miehiä" Voi kyllä olen sovinistinen sika molempia sukupuoli kohtaan, ja voi kyllä omistan alter-egon joka valtaa toisinaan, eli ne itserakkaat puheet johtuvat siitä.

Hetken tavallaan antaudun sille irstaan ihanalle tunteelle, että kaikki ihailisivat ja rakastavat minua, näytän mahtavalta, ah, häikäisen vastaantulijatkin. Mutta se on vain hetkellistä. Itsetuntoni on todellisuudessa heikko, ei silti, että antaisin sitä lyötävän täysin. En koe olevani mitenkään erityisen nätti, ehkä juuri ja juuri sopusuhtainen, en pahemmin edes naisellinen, pikemminkin poikatyttömäinen. Ajatusmaailmaltani olen yhtä yksinkertainen kuin miehetkin, mutta osaan olla yhtä monimutkainen ja vaikea kuin naisetkin, ja pyydän anteeksi, jos olen kirjoituksillani joitakin loukannut. :---D Tosiaan, jatkan aihetta-->

Yleensähän ajatellaan, että miehen kuuluu olla naisen tuki ja turva, se kallio johon voi aina nojata, miehen täytyy olla mies parisuhteessakin. Ainakin näin minä itse ajattelen.. Ja itse pidän itseäni suhteen miehenä, puhuttaen ihan kaverisuhteistakin, ajattelen, että minuun voi turvata, kuuntelen kaikki huolesi, ja kestän kaiken kuin mies, mitä sitten rohkenetkin minulle kertoa. Tästä ajatusmallista on toisinaan hirmu vaikea luopua, tavallaan jättää se muuri edes hetkeksi alas ja olla haavoittuvainen. Tiedän kyllä, että olen väärässä, miehetkin ovat haavoittuvaisia, aina.

Vieläviimeinen asia josta haluan kirjoittaa, on ulkonäköni ja sen  kompleksit tästä poika-tyttö-draamasta. :---D Ehkä suurin vaikeus on hiuksissa! Olen koko ikäni haaveillut lyhyistä hiuksista, eli niskavillat n.5cm vähintään. Mutta sitten noin vuosi sitten päätin, että kasvatan nyt kerrankin hiuksiani, ehkä siihen asti kunnes valmistun jostain koulusta. En ole sen jälkeen leikannut, ja olen sitä kovasti aprikoinut, että kannattaisiko leikata poikatukka. Kesä oli ennätyksellisen kuuma ja parturi kävi tiuhasti mielessä, yhtä lailla kuin syödessäkin tekisi mieli napsaista koko letti pois edestä. :---D En sitten leikannut ja syksy häämöttää jo ovella. :---3 Sitten toki on tämä meikkaus, noh, se on perin helposti hoidettu, _en_osaa_sitä_jaloa_taitoa_. Muuten menenkin ihan perusmeiningillä, paitsi nautin pitkistä kynsistä ja pidän niiden värkkäämisestä, nyt vain ei ole ollut aikaa siihen koulujen alettua. :---)

Joo, tämä oli pitkä postaus! Kirjoitin tätä kolme päivää, mutta aina kun pääsin vauhtiin, netti katkesi, siitähän se riemu ratkesi.. <''3 Joten anteeksi hirmuisesti, että kesti. :--( Olen huomannut, että olette tappaneet kävijämäärässä 500:n, 600:n ja nyt 700:n, mitä ihmettä ihmiset? :---------D Kiitos kuitenkin, olen tosi iloinen, kun ootte jaksanut tätä kuikuilla! :--3 Jättäkää ihmeessä kommenttia, tätä oli aika hurja työ kirjoittaa ja saada nuo kuvatkin tuonne nätisti. :---D

PS. MEA10 ROCKS! :-----------3

Rrrrrakkaudella Janika! :---) <'3