Can anybody hear me, I guess I keep talking 2 myself

Selkärankani napsahtaa tän painon alla, kuin oksa sun askeleen alla.

Painuu kumaraan, ja niskanikamat loistavat kapeudellaan.

Nojaan tiiliseinään selkä paljaana, säröt repivät ihoni auki valuessani asfaltille.

Kirvellen ja kipristellen istun siinä, kyyneleet valuen revin rystyseni auki samoihin säröihin.

Tämä ei tunnu oikealta, täytyy asettua aloilleen, löytää se koti ja sydän, missä sekin luuraa.

Jos se onkin sielu, rikottu, revitty, poljettu maahan, poltettu ja sylkäisty päälle halveksuen.

Se olit sinä ja sinä, ja sinun tekosi, ja sinun sanasi, mutta taisin antaa sulle sen vallan.

Pidin korvani kuulolla, silmäni auki, otin kaiken sisääni, enkä anna sitä tunnetta takaisin.

Toisaalta mitä sitä ketään enää syyttämään, kaikki on loppujen lopuksi tässä mun edessä.

Pidän niistä tiukemmin kiinni kuin omasta hengestäni, aika ja kauneus valuu sormien lävitse.

Mä katson, enkä näe, peililtä kuulen vain kaikkien mielipiteet, välillä epäilen olevani sokea.

Mitä jos mä näenkin väärin, en osaa enää muodostaa omia mielipiteitä, jos se onkin harhaa.

Väännän ja käännän, pyöristän ja alennan, mikään ei tunnu hyvältä tässä kehossa, sisin huutaa.

                                 "Älä kuuntele muita, anna niiden mennä ohi sun korvien"

Mutta minä laulan: "Sometimes I hate the life I made, everything is wrong everytime."

Niin ja anteeksi, kusetin, sielu ... itsetunto.

i know-confusing-and you don't understand-but i feel bad man-so who cares-?

7 faktaa.kiitos.tiina

Ohjeita:

                  1. Kiitä haasteen antajaa linkittämällä hänen bloginsa postaukseen
                      2. kirjoita 7 faktaa itsestäsi
                          3. lahjoita tämä haaste 15 bloggaajalle (pyh ja pah)

No kiitos Tiina tästäkin pienestä ilosta... :)

1. Mää sössötän ja änkytän aina kun hermostun, tai yritän heittää hauskaa läppää. loppujen lopuksi ihmiset päätyvät nauramaan mun sekaville selityksille kun yritän selittää miksi se mun juttu oli hauska..

2.Tää on varmaan hirvein paljastus ikinä. Tupakoin, paljon, ylipäätänsäkin tupakoin. Hah, sanoin sen, i'm so dead.

3. Yleensä jos mulla alkaa leviämään pää, (eli stressaan liikaa asioita), kirjoittaminen auttaa, esmes tänne blogiin tai ihan paperille. Eikä sen tarvi olla sellasta henkeen ja vereen vakavaa "miksi minusta nyt tuntuu tältä trallallalaaa", vaan mulle annetaan aihe ja mä kirjoitan siitä mitä ikinä mun mielessä pyörii. Nimimerkillä kirjoitin kerran kivestä veikeän stoorin.

4. Olen aivan hirveä lässyttämään jos mulla on yhtään sellainen olo. Lässytän niin ystäville kuin omalle kullalle. Varsinkin sille omalle murulle, voi lässynlässyn kun osaat olla taas niin ihana ja voi lutunen kun teit ruokaa, oi ah muru anna pusu, halaa tiukemmin, Ihanaa!

5.Edellisestä tuli sitte mieleen tämä hellyydenkipeys♥ Jos tekee yhtään mieli olla lähellä niin se 10cm:n päässä istuminen _ei riitä_. Pittää olla liki ja ihossa kiinni. No ehkei ihan, mutta melkein. Onko muuten kivempaa kun oma muru kutsuu "Kuolanaattoriksi"? Ehkä pussailen sitä liikaa aina välillä.

6. Mulla on mieletön fetissi että mulla pitää olla aina puhtaat kädet. Tuun hulluksi jos mun kädet on likaiset sen jälkeen ku oon pessyt niistä sitä likaa irti yli 5 kertaa.

7. Pelkään pimeetä, ja muumien mörköä. niin ja perhosia. Mulle tulee myös niitä hirveitä skenaarioita päähän kun ajan autolla ja joku auto vaikuttaa siltä ettei se pysähdykkään vaikka se tulee kolmion takaa. + kaikkea muuta tällaista kivaa pyörii mun sairaassa mielessä. :)

Tällanen hullunhuisi juttu, tsädääm! :) 


Tässä ois nää hurjat haasteet :)


Karita - Camilla - Heidi

ps. näitä kannattaa käydä tsekkailemassa!

Narcissistic pain

Ollappa se joka saa myrskyn syttymään, joka näkee liekit sun silmissä.

Saada sut roihuamaan, näyttään ne piilotetut tunteet.

Nähdä kun sun hiki virtaa noroina sun otsaa pitkin, käsivarren lihakset jännittyneinä odottaisit mun reaktiota.

Lyöt, karjut, huudat Luojaa, taot sun vihan pois, kaiken sen mikä saa sut tuohon tilaan.

Niskavillat pystyssä mä odottaisin sua mun luo, sätkä huulilla, kauhusta vähän kankeana.

Kuinka sä odotatkaan mua sun luo, sä odotat mun näkevän, tuntevan sen, toivot niin paljon.

Minä vain odotan, katson kun sä laannut, rauhoitut ja tuut mun luo.

Halaat mua tiukasti ja toivot mun nuolevan sun haavat, arvet umpeen ja saada sut unohtaan.

Mut jos mä oisinkin se joka saa sen myrskyn laantumaan, se joka saa susta sen mun naisen ulos.

Mun nainen, sä olet se kaikki, ja minä olen vain minä, pahaisella persoonallani mä hurmaan sut aina uudelleen.

Tai niin mä ainakin toivon.


Mutta ei mikään mee niinku pitäis, tääkin on vaan osa mun ajatuksenvirtaa.